... ja hirveä ahdistus päällä. Tuskahiki valuu ja tekis vain mieli käydä maate sohvalle ja jäädä tänne! On taas todella haikeata lähteä täältä, mutta onneksi pääsen taas muutaman viikon päästä takaisin! 





Tänään otettu ihan lunkisti koko päivän, ei edes aurinkoon jaksettu mennä, vaan katteltiin telsua aamupäivän ja illemmalla menittin Hartsan ja Pinjan kanssa suorittamaan mun viimiset ostokset. Jumankekka tota tavaraa on kyllä kerääntynyt tän reissun aikana, luojan kiitos, että voin jättää tänne kaikki mitä en välttämättä parissa viikossa suomessa tarvitse, muuten olis tullut ongelmia pakkaamisen kanssa!






Huomenna voi vielä ottaa "rennosti" (=ees taas Barcelonassa etsien hotellia jonne jätän matkalaukun säilöön ja sen jälkeen hotelliin jossa olen yötä jne...), mutta tiistaina alkaakin rääkki jo. Ensimäisenä päivänä kävellään kylläkin vain 8 km, mutta koko matka ylämäkeä. Vaelluksen aikana musta tuskin kuuluu hirveesti, mutta päivittelen taas reissun jälkeen! Sillon tiedän jo luultavasti, että kumpi saari minua kutsuu talvella. 

*You get a strange feeling when you're about to leave a place. It's like you'll not only miss the people you love, but you'll miss the person you are at this time and place because you'll never be this way ever again*