Kattelin tänään valokuvia parin vuoden takaa, ja tajusin vuosien vierivän eteenpäin hurjaa vauhtia. Jos miettii sitä aikaa, kun asuin Teneriffalla (2008-2009), ja miettii tätä päivää, niin ei voi muuta kuin todeta, että paljon on tapahtunut siinä välissä! Liian paljon hirveitä asioita, mutta myös paljon hyviä asioita. Olen muuttunut täysin siitä ihmisestä joka tuolloin olin, tietenkin olen kasvanut ja aikuistunut, onhan siitä neljä vuotta aikaa, mutta uskon myös kaikkien näiden kokemusten muuttaneen minua todella paljon. Pelkästään vuoden aikana olen muuttunut ihan totaalisesti, olen tajunnut sen nyt itsekin. Vihdoinkin uskallan toteuttaa unelmiani ja vähät välitän muiden mielipiteistä. Elän elämääni juuri niin kuin itse haluan, jollei joku sitä kestä, voi voi, ei mun seurassa tarvitse olla. Enkä tiedä, voiko oikeastaan sanoa kaikkien tapahtumien olleen hirveitä, vaikka ne sitä tietenkin ovat olleet, mutta jos minä johonkin uskon, niin siihen, että kaikella on tarkoituksensa, ja olen ymmärtänyt näiden kaikkien tapahtumien tarkoituksen. Minun on oli tarkoitus kasvaa aikuiseksi nyt, oppia elämään itsekseni, toteuttaa unelmiani, kuten treenata itseni huippukuntoon ja lähteä ulkomaille yksin asumaan. Tosiasia on, että olen todella onnellinen juuri nyt. Vihdoinkin olen löytänyt jonkin sortin "rauhan".  Kuulostaa varmaan todella hölmöltä, älkää vaan luulko, että olen ihan hihhuliksi ruvennut. Tätä tunnetta on vaan vaikea selittää. Tässä vaan herää tietynlainen pelko taas, että koskakohan mut vedetään takas suohon, mutta ei niin saisi ajatella, pitää nauttia nyt kun on hyvä olla eikä miettiä "olenkohan liian onnellinen".

Milla tossa tänään totes, että elän ihan luksuselämää täällä (tai jotain siihen suuntaan), ja täytyy kyllä sanoa, niin mä kieltämättä elänkin. Kuinka usein ihmisellä on mahdollisuus tehdä töitä max. 25 tuntia töitä viikossa (muutama hassu tunti aamupäivisin) ja kuitenkin saada parempaa tuntipalkkaa kuin suomessa, olla talvea ja lunta paossa ja olla ihanien ihmisten ympärillä. Vaikka tottakai täälläkin on ne samat arkipäiväset jutut kuin Suomessa, eikä elämä täälläkään varmastikaan aina ole helppoa. Ei elämä ikinä ole helppoa, asuit sitten indokiinassa tai Suomessa.

Eihän tämä elämä täällä tietenkään ole kaikkia varten (ja hyvä niin), niinkuin jo aikaisemmin olen sanonut, vaatii tietynlaisen ihmistyypin, jotta ensinnäkin uskaltaa lähteä toiseen maahan hyvässälykyssä yksin, niinkuin minä tein, ja pärjätäkseen siellä ja nauttiakseen siitä elämästä. Täällä pitää ottaa vähän sellanen "hälläväliä" asenne vähän kaikkeen, asiat hoituu jos on hoituakseen, mitä sitä turhaa stressaamaan. Työnteko täällä ei ole samanlaista pakkopulla kuin Suomessa, nämä ihmiset täällä ovat hyväksyneet, että töitä pitää tehdä selvitäkseen, mitä siitä turhia kannattaa mutista. Suomessa työnteosta on tullut jotenkin hirveä stressinaihe ihmisille, ja aina valitetaan kun tarvii töitä tehdä ja usein näkyy myös ulospäin, ettei ihminen ole tyytyväinen työssään.

Kaikenkaikkiaan tämä elämä täällä on mielestäni paljon helpompaa, ja minulle itselleni ainakin vaikuttaa paljon nämä kelit. Olen paljon onnellisempi kun saan olla lämpimässä, eikä tarvitse lumessa ja loskassa rämpiä puolet vuodesta, ja puolet vuodesta sit sataakin. Monet sanovat, että mitä väliä keleillä jne on, jos esim. perhe ja ystävät on Suomessa. Uskallan olla sitä mieltä, että kyllä sillä on väliä. Tai mulle ainakin on. Mulla ei ole hyvä olla, jos joudun vetämään helkkaristi vaatteita päälleni ja rämpimään loskassa. Ihmisistä huomaa, että niitä suoraan sanottuna vituttaa, ja  ittekkin kulkee ympäriinsä kuin pyllyyn ammuttu karhu, ja paha vaan kiertää. Toki minulle on perhe ja ystävät tärkeitä, mutta minun hyvinvoinnille ei riitä se, että saan asua heidän lähellä. Uskon kyllä ikävän iskevän jossain vaiheessa, mutta en usko, että missään vaiheessa niin kova ikävä iskisi, että kotiin lähtisin kesken kaiken. En ole ikinä ollut mikään hirveä ikävöijä.

Jopas meni syvälliseksi jutut, piti ihan kuulumisia vain tulla kertomaan, noh, kaikki hyvin täällä, iltalenkillä kävin työkaverin kanssa, ja sain tänään netinkin kämpille jne jne....