Yhtä hullunmyllyä mun elämäni täällä, siis toistaiseksi. Onneksi tämän viikon jälkeen rauhoittuu, ainakin paras olis!

 

Eli asuntoa ei ole vieläkään. Asunto jota kävin katsomassa, oli mielestäni todella upea jos vertaa näiden espanjalaisten tyylitajuun, mitä nyt keittiön kaakelit oli täynnä jotain ihme kukkahärpäkkeitä, ja kylppäri oli hieman kulahtaneen näköinen. Muuten asunto oli valkoinen ja siisti. Merinäköala, iso parveke ja ihan keskustassa. Noh, siinä olis asunnonvälittäjä halunnut kuukauden vuokran komissiona jne, ja pomollani on jotain puhelinnumeroita ihmisille jotka omistavat kämppiä tai jotain sinne päin, niin tänään sitten päätettiin, että soitetaan ne ensin läpi. Se asunto meni siis siinä, sillä siitä oli joku muukin kiinnostunut. Sain yhden lisäyön tässä hotlassa, joten huomenna tarttis lähteä täältä, saas nähä miten käy asunnon kanssa. Olis kiva tosiaan, että torstaina olis kämppä alla, kun olen kerran kutsunut vieraan, ja sanonut, että mun luona voi tietenkin asua. 

 

Entä sitten ensimmäinen työpäivä tänään? Meni paremmin kuin oletin. Sain vasta eilen  listan mitä pitää bussissa, matkalla esittelytiloihin, sanoa, enkä sitä ehtinyt lukemaan kertaakaan kunnolla läpi, sillä teimme koko päivän töitä, jonka jälkeen äkkiä suihkun kautta illalliselle paikallisten servicemanagereiden jne kanssa. Illallinen kesti viisi tuntia, pääsin kotiin n. klo. 01.00. Aamulla työt alkoi klo. 6.00. Tässä välissä piti harjoitella teksti läpi pari kertaa, kääntää se suurinpiirtein suomeksi, ja harjoitella myös suomeksi. Eli yöunet jäi vähiin, ja aamulla kun menin töihin olin todella hermostunut, mutta kun pääsin bussiin, ja bussikuski vakuutti tietävänsä kaikki paikat josta hakea ihmsiet jne, rentouduin hiukan. Hän oli erittäin mukava muutenkin, hölötti espanjaa kanssani koko ajan, kuulemma "jotta rauhottuisin ja nauraisin vähän, jotta hyvätuulisuuteni ja pirteyteni välittyisi asiakkaihin". Oikeassahan tuo oli. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin puhuin espanjaa, ja miten en miettynyt ollenkaan, sanonko väärin jotain vai en. Vuonna 2008 kun olin töissä Teneriffalla suunnilleen samoissa hommissa, en pihahtanut yhtään ylimääräistä sanoo bussikuskien kanssa. Mihin on hävinnyt tuo ujo pikkutyttö?!? Jokatapauksessa, työpäivä meni hyvin, mikkiin puhuminen ei mennytkään niin huonosti kuin olisin olettanut, ja asiakkaat olivat mukavia. Tajusin kuinka paljon olinkaan kaivannut tätä työtä!

 

Työpäivän jälkeen työpäivä jatkuikin metsästämällä minulle valkoisia työhousuja ja valkoisia kenkiä, Ei ollutkaan niin helppo homma kuin mitä luulisi. Oli todella rankka päivä, kiersimme ympäri saarta metsästämässä vaatteita, hankimme minulle puhelinnumeron, ostimme printterin minulle, jotta saan asiakaslistat tulostettua, jne jne. Pääsin vasta hetki sitten kotiin, ja kohta pitäis alkaa valmistautua jälleen kerran yhdelle illalliselle, tänään vuorossa FingerFood & Cocktail mikälie. Jos eilinen illallinen kesti viisi tuntia, en edes halua tietää kauanko tämä tänään kestää, sillä meillä on open bar pari tuntia. + yli 80 opasta nauttimassa siitä. Voitte varmaankin kuvitella. 

 

 

Nyt minun pitää ruveta valmistautumaan tämän illan edustuksiin. Pienet päikkärit oli tarkoitus ottaa ennen niitä, mutta jämähdin tähän kirjoittamaan, joten päikkärit saa jäädä ja samoilla silmillä mennään. Jospa tänään pääsisi aikaisemmin kotiin. En kuitenkaan sano, etteikö noilla kesteillä olisi mukavaa, päinvastoin, viihdyn todella hyvin, pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin, ja nauraa saa oikein urakalla. Se nyt vaan on niin, että vaatii tietynlaisen ihmisen, jotta lähtee ulkomaille töihin, ja meillä kaikilla, jotka on ulkomaila töissä, on se piirre yhteinen, joten näiden ihmisten kanssa tulee väkisinkin toimeen. En malta odottaa, mitä kaikkea talven aikana vielä tapahtuu!